Tuntematon mörkö: sähkösuunnittelu

Suurimpia stressinaiheuttajia on ne asiat mitä ei itse täysin ymmärrä. Mr. Patterin kohtaamisen jälkeen asennevammaa aiheutti tuntematon aihe: sähkösuunnittelu. Ilmassa leijuvat ja toistuvat fraasit "täytyy tehdä sähkösuunnitelma", "ensin pitää suunnitella sähköt" ja "mutta entäs se sähkösuunnitelma" saivat stressihormonit jylläämään. EIKÖ ME JUST SUUNNITELTU NE?! MITÄ IHMETTÄ TÄSSÄ PITÄÄ NYT TEHDÄ!?

Lopulta remppapäivänä kohdatun asennevammani takia työt keskeytettiin ja minulle kerrottiin, mitä sähkösuunnitteleminen käytännössä tarkoittaa.

Tämän ymmärsin:
(HUOM: Sähkötöiden tekeminen ei ole jokamiehen oikeus - hommaan tarvitaan virallinen pätevyys (Tukesin pätevyystodistukset))

• Sähkörasioille ja katkaisimille suunnitellaan halutut paikat ajatellen käytännön tarpeita/funktioita: missä kohtaa huonetta tulee olla pistorasia esim. telkkarille, antennipiuhalle, tietokoneelle jne. Missä kohtaa keittiötä säilytetään vedenkeitintä.
• Tutkitaan miten nykyiset rasiat on kytketty sähkökaapeille: kaikki sähköt laitetaan pois päältä sähkökaapista, kaikki rasiat avataan, johdot irroitetaan katkaisijasta/rasiasta ja johtoja nykimällä saadaan selville johtojen reitit (esim. mitä kautta johto kulkee sähkökaapista kattorasiaan, kytkimeen, pistorasiaan, jne.)
• Sähköjohtojen seinän/katon/lattian sisäiset putkitukset tutkitaan: liikkuuko johto putken sisällä kahden pisteen välillä = uusien johtojen laittaminen mahdollista ilman kummempaa lisätyötä.
• Sähköjohtojen reittien miettiminen sähkökaapilta uusiin suunniteltuihin rasioiden paikkoihin: esim. jalkalistaa pitkin, lattiaan roilottaminen jne.
• Sähkökaapin sulakkeiden huomioonottaminen: riittääkö sulakkeen virta suunnitelluille sähköpisteille (esim. voiko jääkaappi, vedenkeitin ja mikro olla samaan aikaa päällä? Telkkari+muita laitteita?)
• Suunnittelu valmis: johtojen roilottaminen voidaan aloittaa!

Sähköjen ollessa kytketty pois kaikki rasioiden sähkökytkennät purettiin.


Olohuoneen kattorasian kautta kulki monet johdot mm. makuuhuoneen lampulle ja pistorasioille. Harmaat johdot ovat vanhan merkintätavan mukaan nollajohtimiä. Nykyään harmaa johto yleensä merkitsee myös vaihejohdinta eli jännitteellistä johdinta. Suojamaadoitusta ei vanhassa 1960-luvun talossa ole ollenkaan.

"Johdinvärit muuttuivat 70-luvun alkuun tultaessa. Nykyisin suojamaadoitusjohdin on keltavihreä, nollajohdin on (vaalean)sininen ja vaihejohdin on tavallisimmin musta tai ruskea mutta joskus myös valkoinen/vaalean harmaa. Myös eräitä muita värejä voi olla vaihejohtimena. Aiemmin suojamaadoitusjohdin oli tavallisimmin punainen (ei aina) ja nollajohdin (vaalean)harmaa. Yleisin vaihejohtimen väri oli musta, mutta muitakin värejä käytettiin paljon, myös yksiväristä keltaista ja vihreää ja eräissä tapauksissa punaista."

"Aiemmin tavallisten asuinhuoneiden pistorasiat olivat maadoittamattomia, ja myös kattovalopisteet olivat ilman suojajohdinta. Uusissa taloissa kaikki pistorasiat ovat maadoitettuja (sukoja), ja vastaavasti myös valaisinpistorasiat maadoitettuja ja suojajohtimella varustettuja."

Tukes: Valaisimen asennus ja korjaus


Kytkimien kautta kulki vaihejohdin (mustajohdin).


Kun kaikki sähköjohtimien reitit oli selvillä sähkösuunnitelma saatiin valmiiksi! Sisältö hyvä - dokumentointi voisi olla parempi... Seuraavaksi vain roilottamaan uusia reittejä halutuille johdoille!


Rasiaporalla sai helposti tehtyä seinään reijät sähkökupeille. Itse käytimme Bauhausista ostettua jyrsintään tarkoitettu terää betoni-/tiiliseinälle, joka piti ostaa kolmessa osassa: pyöreä terä, keskellä oleva poranterä sekä pyöreä alusta johon erikokoiset terät voidaan kiinnittää (yhteensä n. 20e).


Metallinpaljastimella tutkittiin metalliputkien reittejä seinän sisällä ja ettei vahingossa roilota esim. lämmitysputkien kohdalta.


Seinään roilotettiin johdoille ura, joka jää jalkalistojen peittoon. Homman hoiti kylppärin laattojenkin irroituksessa käytetty iskuporakone kuppimaisella terällä.


Lattiaa pitkin laitettiin kaksi putkea johtimille: toinen sähköjohdoille ja toinen antennikaapelille.



Keittiön valokytkimen roilotus saatiin valmiiksi ja uudet muoviputket ja sähkökuppi paikalleen odottamaan seinänmuurausta.

Ja eikun vaan kohti kylppärin seinän tasoittamista ja sen yli!

VOCin hautajaiset: epoksihartsia ja hiekkaa

Goodbye, до свидания, adiós VOC! Kun on pöytävaraus ravintolaan parin tunnin päästä, niin ei siinä kauaa nokka tuhise kun epoksihartsit on lattiassa. Urakan toteutuksen Senseinä oli projektin toinen konsulteista, jonka varastosta löytyi epoksihartsin jämät. Epoksihartsilla oli päällystetty autotalli: lattiapinnasta tulee kolhujen kestävä, se ei päästä kosteutta lävitse ja pinta on mukavan kiiltävä. Jos vielä pintaa "hiekottaa" tarpeeksi, saa pinnasta juuri sopivan rosoisen ja turvallisen.

Ja ei sitten muuta kun hösseliksi.


Lähtötilanne


Päällystettävä pinta eroteltiin teipillä muusta tilasta. Onneksi erotus ei ollut mitenkään kriittinen, sillä kaikkien pintojen päälle laitetaan vielä laminaatti.


Homma meni sen verran nopeasti, ettei tarkkoja sekoitussuhteita päässyt itse ihmettelemään. Ohjeet oli kuitenkin paperilla.


Epoksihartsi koostui kolmesta komponentista: epoksihartsista, kovetinosasta ja epoksiohenteesta.


Poran päähän laitettiin sekoitustikku ja sitten vain sekoittelemaan aineita keskenään.


Sekoituksen jälkeen neste kaadettiin lattialle ohuena liruna.



Neste levitettiin ja tasoitettiin lastalla. Lopputasoituksen hoitaa painovoima.


Jotenkin houkuttelevan näköistä.


Levityksen jälkeen hiekkaa heitetään seoksen sekaan sitomaan rakennetta. Rest in peace VOC!


Ja peilikirkas pinta on valmis! Pinta oli jo kosketuskuiva seuraavana päivänä, mutta kuulemma kannattaa kuivua hieman pidempään, ennen kuin mitään suunnittelee laittamaan pinnan päälle. Meille se ei tuota ongelmaa - kylppärin kanssa ihan riittävästi tekemistä seuraaviksi viikoiksi!



P.S. Happy Halloween! t. seinäntasoittajapeikko